VAMPYYRIT
Vampirismi on ikivanha tartunta joka muuttaa ihmiset verellä ruokaileviksi ikääntymättömiksi epäkuolleiksi. Vampyyrit tunnetaan esiin vedettävistä kulmahampaista, kylmästä ruumiinlämmöstä ja kykenemättömyydestä selvitä auringonvalossa. Luojan ja jälkeläisen suhde on vampyyreille kaikki kaikessa vastaten ihmismaailman syvimpiä ihmissuhteita. Vampyyrien veri tunnetaan hyvin alamaailman kaupassa, sillä se on tunnetusti koko ihmiskunnan tajunnanräjäyttävin huume. Nykyvampyyrit ovat hyvin järjestäytyneitä kiitos klaanimuotoisen hallintonsa.
VAMPIRISMI; VAMPYYRIKSI TULEMINEN
Vampyyriksi ei synnytä, sillä vampyyrit eivät pysty lisääntymään suvullisesti. Vampirismi tartutetaan aina toisen vampyyrin toimesta ja ainoastaan ihmiset, noidat ja muuttujat voivat saada tartunnan; vampirismi poistaa yksilön muut yliluonnolliset kyvyt ja voimat. Prosessi on aina hyvin tietoinen teko vampyyrilta, sillä tartuntaa ei voi levittää vahingossa. Ihmisen täytyy paitsi nauttia vampyyrin verta suoraan verenkierrosta, täytyy hänen myös kuolla kyseinen veri elimistössään. Ihmisen on siis oltava erittäin heikossa tilassa lähellä kuoleman rajamaita, jolloin vampyyri juottaa hänelle tuoretta verta suoraan verenkierrostaan. Kun ihminen kuolee suuri määrä tuoretta vampyyrinverta elimistössään, muuttuu hän vampyyriksi. Vampyyriveren päihdyttävällä vaikutuksella on tarkoituksensa, sillä se helpottaa uuden vampyyrin luomisprosessia - pahassakin traumassa kituen kuoleva ihminen rauhoittuu huomattavasti saadessaan päihdyttävää vampyyriverta.
Kuolemansa jälkeen vampirismitartunnan saanut herää noin muutaman tunnin kuluttua. Vampirismin piirteet ja ominaisuudet ovat heti vallassa, joskin uudet aistit voivat vielä viikkojenkin ajan hakea paikkaansa. Uusi tulokas kärsii lähes poikkeuksetta parin ensimmäisen päivänsä ajan kyltymättömästä nälästä, joka saattaa helposti kehittyä veriraivoksi. Veriraivon aikana vampyyri käy säälimättömän eläimellisesti kaiken elävän kimppuun ruokaillen verellä hallitsemattomasti. Jotta tuore vampyyri selviää ensimmäiset päivänsä ihmisten yhteiskunnassa, täytyy tulokkaalla olla erittäin vahva mieli sekä ennen kaikkea luojansa tuki ja turva. Parin päivän päästä veriraivo laantuu ja vampyyrin elämä alkaa tasaantua. Yksikään vampyyri ei kuitenkaan ole seppä syntyessään, ja kaikkien vampyyriaistien hallinnan oppiminen kestää yksilöistä riippuen kuukausista jopa vuoteen. Suurin osa tuoreista vampyyreista viettääkin ensimmäiset vuotensa luojansa lähettyvillä.
​
LUOJA JA JÄLKELÄISET
Vampyyrien elämän tärkein side on luojan ja jälkeläisen välinen suhde. Uuden vampyyrin saattaminen maailmaan - eli vampirismin tartuttaminen - vastaa vampyyreille jälkeläisiä, omaa perhettä. Luojan ja jälkeläisen suhde on vampyyrien ikivanha käyttäytymismalli, jota kunnioitetaan suuresti kaikkien vampyyrien keskuudessa poikkeuksetta. Luojaksi kutsutaan vampyyria joka tartuttaa vampirismin ja saattaa uuden vampyyrin eli jälkeläisen maailmaan. Luojan ja jälkeläisen välillä vallitsee heti ensihetkestä lähtien erittäin syvä kiintymys ja yhteys, vaikka jälkeläinen ei olisikaan kiitollinen kohtalostaan. Luojan ja jälkeläisen suhdetta voi verrata ihmiskunnan vanhemman ja lapsen asetelmaan, mutta vielä monin kerroin vahvemmaksi siteeksi. Side on niin luja, että luoja ja jälkeläinen pystyvät jopa aistimaan toistensa erityislaatuisen vahvat tunnetilat. Yhdellä luojalla saattaa olla useita jälkeläisiä, jotka ovat toisilleen sisaria. Perhe ei kuitenkaan tarkoita vampyyreille ihmisten kaltaista verisukulaisuutta, ja samaa perhettä olevat voivat jopa harrastaa seksiä keskenään, eikä luoja ja jälkeläinenkään ole poikkeus. Jos ja kun jälkeläinen tai luoja kuolee, on tämä väistämättömästi erittäin kova paikka perheelle. Varsinkin jälkeläiset tuntevat murtavaa surua luojansa kuollessa, mikä ajaa vampyyrin suureen kriisiin. Jälkeläisen alkuaikoina luojan velvollisuuksiin kuuluu vampyyrien hallintomuodon eli klaanien esittely, ja myös antaa jälkeläiselleen vapaa tahto päättää mitä klaania hän seuraa.
RAVINTO
Vampyyrit ruokailevat tuoreella verellä, mieluiten suoraan uhrinsa valtimosta. Kuollut veri eli kauan kantajansa kehon ulkopuolella ollut juoksettunut veri ei täytä enää vampyyrin ravinnontarvetta, ja veri maistuu erittäin karvaalle. Hyvin tiiviisti säilytettynä veri pysyy enintään puolivuorokautta ravintokelpoisena kunnes se muuttuu juoksettuneeksi, kuolleeksi vereksi. Moni miettii varmasti sitä suurta kysymystä - käykö kuukautisveri vampyyrin ravinnoksi tai herättääkö se veriraivon - ja vastaus on ei, sillä kuukautisveri vastaa kuollutta verta.
Minkä tahansa lajin (myös eläinten) veri käy vampyyrin ravinnoksi. Puhtaan ihmisen veri on kuitenkin ylivoimaisesti kaikista ravitsevinta ja parhaimman makuista, minkä vuoksi ihmiset ovat olleet kautta vuosituhansien vampyyrien pääsääntöinen ravinnonlähde. Nykyään moni vampyyri elää kuitenkin vampyyrien julkitulemisen myötä ihmisten kehittämällä A-Type valmisteella, joka on keinotekoisesti valmistettua pullotettua synteettistä verta joka tyydyttää vampyyrin ravinnontarpeen. A-Type maistuu karmaisevalta, mutta se on pieni hinta rauhan säilyttämisestä. Veren minimitarve per päivä liikkuu vain 2-4 desilitran paikkeilla, mikä riittää tyydyttämään suurimman nälän, mutta jättää silti vielä melko monelle vampyyrille mielihalun saada lisää. Erityisesti Superiors klaanin keskuudessa on yleistä palkata veriluovuttaja; ihminen, joka antaa tietoin tahtoen vampyyrin ruokailla itsellään, ja saa palkkioksi esimerkiksi rahallista korvausta.
Mitä enemmän verta vampyyri juo päivässä, sitä voimakkaampi ja virkeämpi yksilö on. Minimiannoksella ruokailevat vampyyrit joutuvat nukkumaan yönsä tai päivänsä kuten ihmiset, mutta rankasti ruokailevat yksilöt ovat olleet jopa vuosisatoja nukkumatta. Vampyyri selviää ilman veriravintoa noin viikon ajan minkä jälkeen kontrolloimaton veriraivo alkaa puskemaan päälle. Veriraivo kestää kunnes vampyyri saa ruokailtua - ja jos syystä tai toisesta veriraivovampyyri on vangittu eikä pääse ruokailemaan, kuolee hän noin kuukaudessa verinälkäänsä. Yleisesti ottaen vampyyreihin pätee sääntö, että mitä vanhempi yksilö, sitä voimakkaampi. Sääntö ei kuitenkaan ole täysin kiveen hakattu ja esim. ravinto vaikuttaa hyvin paljon yksilön ominaisuuksiin. Ihmisveren ravinto takaa voimakkaimmat lähtökohdat siinä missä synteettinen veri laskee niitä jonkin verran.
Verenjuonti on vampyyreille paljon muutakin kuin pelkkää ravintoa. Se on heidän kulttuurinsa, joillekin jopa tapa rentoutua tai pitää hauskaa. Veri on myös hyvin sidonnainen vampyyrien seksuaalisuuteen, sillä kiihottuneessa tilassa moni vampyyri paljastaa vaistonvaraisesti hampaansa, ja pyrkii ruokailemaan partnerillaan seksin yhteydessä.
​
​
ULKONÄKÖ
​
Kaikilla vampyyreilla on esiin vedettävät terävät kulmahampaat, joiden tarkoituksena on rikkoa ihon pinta ja mahdollistaa verellä ruokailu. Kulmahampaiden yksityiskohdat vaihtelevat yksilökohtaisesti; joillain vampyyreilla kulmahampaat sijaitsevat heti etuhampaiden kummallakin puolella, kun toisilla taas pari hammasta etuhampaista eteenpäin. Harvinaisimmillaan vampyyreilla saattaa olla kahden kulmahampaan sijaista neljä tai jopa kuusi terävää kulmahammasta, mikä antaa vampyyrista hyvin petomaisen vaikutelman.
Veriraivo on vampyyrin hallitsematon tila joka saa alkunsa veren näkemisestä tai jatkuvasta nälän tunteesta, jolloin vampyyri ajautuu kontrolloimattomaan petomaiseen verenhimon tilaan. Kyseisen tilan aikana vampyyrin kulmahampaat paljastuvat pakonomaisesti ja silmien todellinen väri ja muoto tulee esiin. Vampyyrin silmät ovat yhtä eksoottiset kuin kantajansa; epäkuolleen todelliset silmät voivat olla mitä tahansa kauttaaltaan maidonvalkeista täysin pikimustiin, tai kirkkaista väreistä kissamaisiin iiriksiin. Vanhojen legendojen mukaan vampyyrit ovat ulkoisesti melko tunnistettavaa sakkia kalpean ihon ja korpinmustien hiusten kanssa. Legendat ovat kuitenkin vain legendoja, ja todellisuudessa vampyyreita on jokaiseen lähtöön. Kun ihminen saa vampirismitartunnan ja muuttuu vampyyriksi, ei hänen ulkoiset perusominaisuutensa yleensä juurikaan muutu. Ihonväri kokee kuitenkin vähintään parin asteen vaalentumisen kuolleen kehon myötä, esiin vedettävät kulmahampaat muotoutuvat, ja vampyyrin todellisten silmien olemus syntyy. Ikä ei vaikuta vampyyrien ulkoiseen olemukseen, sillä kuollut keho ei pysty vanhenemaan. Hiukset, parta ja muu karvoitus kasvaa erittäin hitaasti jos ollenkaan kuolleessa kehossa.
pyhyys saa voimaan pahoin
rautayrtistä myrkyttynyt vampyyri
aurinko; vampyyrin pahin vihollinen
VOIMAT
+ Heikkomielisten lumoaminen ja kontrollointi katsekontaktilla. Tehoaa vain ihmisiin, noitiin, sekä ihmissusien ja muuttujien ihmismuotoon.
+ Ensiluokkainen kuulo ja tarkka näköaisti myös pimeässä. Laatu vaihtelee veriruokailun laadun mukaan.
+ Eivät ikäänny tai kuole vanhuuteen, immuuneja sairauksille.
+ Haavat parantuvat nopeasti jo muutamassa sekunnissa. Poikkeuksena hopealla ja puulla aiheutetut vammat.
+ Järjettömän nopeita ja ketteriä, myös reflekseiltään.
+ Ihmisiä voimakkaampia. Pystyvät esim. nostamaan ihmisen ilmaan yhden käsivarren varassa.
​
HEIKKOUDET
- Auringonvalo on polttavaa iholla ja tappaa jo muutamissa minuuteissa, ja auringon katselu sokeuttaa vampyyrin pysyvästi.
apuna noitien valmistamat aurinkotalismaanit
- Pyhät esineet (kirkot, hautausmaat, ristiriipukset) ja symbolit (uskonnolliset tatuoinnit) aiheuttavat henkistä pahoinvointia.
- Pyhän esineen tai symbolin pitkitetty läsnäolo saattaa laukaista veriraivon.
- Hopealla tai puulla tehty vahinko paranee yhtä hitaasti kuin ihmisten haaverit ja ovat myös yhtä kuolettavia.
- Rautayrtin joutuessa elimistöön aiheuttaa vakavan myrkytystilan; elimistön veri vuotaa silmien, suun ja nenän kautta ja yleisvointi heikkenee
Vampyyrihahmoa luodessa kannattaa miettiä seuraavia asioita; mihin klaaniin hän kuuluu, mikä on hänen suhtautumisensa ihmisiin, millaista hänen ravintonsa on (ihmisveri vs. synteettinen veri), millaiset hänen kulmahampaansa ja oikeat silmät ovat, ja onko hänellä noidan valmistamaa aurinkotaslimaania joka mahdollistaa auringossa olemisen.